DSC_0015.JPG

Kuusi viikkoa tuli poikueelle täyteen tänä aamuna. Meno on melkoista etenkin iltaisin, kun oikein toisiaan villitsevät. Ja sitten löts - täydellinen sammuminen.

Persoonalliset erot ja tavat alkavat (mielestäni) erottua entistä selvemmin. Eräs nukkuu vähintäinkin yksi jalka vesikupissa ellei ole työntynyt johonkin käsittämättömän kapeaan koloon niin että vaan pylly näkyy. Kolopesijäksi sen joku nimesikin.

DSC_0025.JPG

 

Joku hakeutuu omaan rauhaansa muuten vaan - sitten kun mitta sosiaalisia suhteita täyttyy. Joku nukahtaa ihan mihin vaan. Paini on välillä niin rajua, että tekee mieli mennä väliin (ja jonkun kerran olen mennytki.)

Kaikki ovat hy-vin innostuneita kaivelemaan kuoppia pihamaalla (huokaus). Sitten asetutaan kuoppaan nukkumaan. Ovat oikeita mullan(sisälle)kärrääjiä. Ja jos yhden kaivauksen yritän peittää, niin seuraava paikka löytyy kyllä.

Muutenkin hajoavat hetkessä kuin varpusparvi. Pikkupoika on vankistunut niin, ettei enää eroa joukosta.

Kakat pyrkivät tekemään ulos aina kuin mahdollista (melko pian syönnin jälkeen.) Osa osuu pissoineen sisällä sanomalehdelle useammin kuin jotkut toiset - ja jotkut tähtäävät matolle tai paljaalle lattialle.

 

Sanni on pudottanut aluskarvansa.

DSC_0001.JPG

Ja imettää edelleen silloin tällöin, vaikka enimmäkseen safka onkin jo vedessä liotettuja raksuja, seassa vähän kotiruokaa (keitettyä perunaa tai porkkanaa, makaroonilaatikkoa jne.) tai raakaa jauhelihaa.DSC_0058.JPG

Pentueen isä Viksu koirakaverinsa ja emäntänsä kanssa kävi viikonloppuna. Hyvin sopeutuivat laumaan nämä kyläilijäpojat. Emännän kanssa ihastelimme meidän hienoluonteisten koiriemme hienoa pentuetta. Vaikka tästä hulapaloosta kerronkin, pentue on kuitenkin perusolemukseltaan rauhallinen ja kontaktihakuinen.  Ääntäkin lähtee vain kohtuullisesti eikä öisin ollenkaan (koputan maalaamatonta puuta.)