Eilen Helsingissä satoi ripaus lunta  niin, että kävelytiet paistoivat hetken valkoisina. Kummasti valaisi maisemaa. Tänään on taas tarjolla mustuutta. Facebookissa on putkahdellut useamman kerran esiin muistoja marraskuun lopulta kahden vuoden takaa, kun Helylle etsittiin uutta kotia.  Tässä Hely kaksi vuotta sitten väliaikaismajoituksessa Liisan luona. Kuvassa myös serkkunsa Hillan (Soutajan Poutapäivä) häntä.

Oli iltapimeää ja pääkallokeli, kun Liisan kanssa ja Liisan kyydillä ajettiin Lohjalle hakemaan Helyä. Olihan siinä muutama käänne ennen kuin nykyinen koti löytyi ja Joensuusta lähti  kolmen naisen partio aamuvarhaisella kohti Helsinkiä koiranhakumatkalle. Uusi emäntä taisi lähteä reissuun suoraan yövuorosta. Edelleen oli suorkea keli, liukasta ja pimeää kuten joulukuun alussa usein on. Matka jatkui heti takaisin Joensuuhun, porukka autossa vain lisääntyi yhdellä koiralla. Perille pääsivät  ja kohta Lehmossa juhlitaan Helyn kahta vuotta uudessa kodissa. Vilma Riikosen ottama kuva alla on tältä syksyltä:

Sama hymy ja kiinteä kontakti molemmissa kuvissa.

Taas mietin sitä, miten paljon apua olen tarvinnut ja saanut tämän lyhyen kasvattajapolun varrella. Niin tässä kodin etsinnässä ja vaihdossakin. Kiitos Hillan porukoille Liisalle ja Antille ja myös Nupun perheelle Tapanilaan. Oli hienoa saada tutustua Nuppuun, ensimmäiset vuotensa pentutehtaassa luokattoman kehnoissa oloissa kasvaneeseen lapinkoiraan.  Oli jotenkin ihan liikuttavaa nähdä, miten onnellista koiran elämää eläinsuojelun kautta uuteen kotiinsa tullut Nuppu nyt eli. 

Kodinvaihto on joskus ainoa vaihtoehto. Se voi olla viisain ratkaisu silloinkin, kun se ei olisi ihan välttämätöntä. Lämpimät terveiset sinne Helyn vanhaan kotiin, josta Hely sai hyvän lähdön elämälleen! Porukalla löydettiin huippuratkaisu.