Hurautin Tuiku kanssa viikonlopuksi Pirkanmaalle. Siellä se lapsuuden mökkijärvi oli paikallaan kuten mökkikin. Pihassa oli karhun paska.
Reissun kohokohta oli tietysti ensin Ronin ja sitten Pikon näkeminen. Tässäpä pikkuinen Piko, Iin Ilonpilke:
Nimi on kyllä tämän koiran kohdalla sattunut ihan kohdalleen. Varsinainen pieni ilonpilke se on niin ulkonäöltään kuin olemukseltaankin.
Piko on miltei emänsä pienempi kopio. Tanja oli järkännyt meille paimennuspäivän. Pikolle se oli elämän ensimmäinen - ja Tuikullekin ensimmäinen hiehoilla. (Minä en ihan tarkaan mennessä edes tiennyt, mikä on hieho...)
Talon omat paimenetkin olivat paimensukuista sorttia. Piko odottaa maltillisesti, että pääsisi töihin:
Ja pääsihän se:
Tässä länsisuomen karjan edustaja. (Navetassa oli myös yksi Itä-Suomen kyyttö - ja taisi siellä olla Lapin lehmäkin.)
Pikon paimennustaipumusta ei tarvinnut epäillä, niin pontevasti se piti laumaa koossa. Entäpä sitten Tuikku?
Tuikulla (tai Tuikun emännällä?) oli vähän vaikeuksia hahmottaa hieholaumaa, joka ei liiku samalla tavalla kuin lampaat (, jotka pysyvät tiukemmin kasassa.) Kyllä silläkin haju oli, mutta emäntänsä oli ihan pihalla. Huomsin, että jonkinlainen käsitys hieholauman käyttäytymisestä olisi ollut paikallaan.
Kommentit