Käytin Tuikun tänään ultrassa ja ainakin jokunen pentu on luvassa. Siitä innostuneena perkasin vanhoja kuvia.

Tuikku%20Hippu%20Sanni%20061.jpg

Hain Tuikun Liekkas-kennelistä Toholammelta. Se oli pennuista ainoa, jota ei ollut varattu - joten valinnan vaikeutta ei siis ollut.

Tuikku%20Hippu%20Sanni%20018.jpg

Enpä usko, että valitsemalla olisin voinut parempaa saada. Tuikku on tarmokas ja hieno koira. Terkkuja Liekkas-kenneliin Johannalle ja Jaanalle!

Tuikku%20Hippu%20Sanni%20042.jpg

Tuikku ei ole sylikoira (toisin kuin Sanni) - se ei suurin surminkaan tule syliin ellei ole ihan pakko. (Tässä se terottaa hampaitaan croksini kulmaan). Turvaa hakiessaan se asettuu jalan viereen istumaan.

DSC_0034.jpg

Tuikku ja Sanni ovat alusta alkaen olleet hyvät kaverit. Laumajärjestys oli heti selvä eli Sanni on pomo. Tuikku osaa kyllä nykyisin ärähtää toiselle nartulle. Sillä on muutama tuttava, jonka kanssa täytyy jatkuvasti nokitella. Useimpien kanssa suhde selkiytyy ilman kummempia kahinoita.)

DSC_0030.jpg

Sen heikko kohta on oravat. Niitä tämä haukkuva oravakoira jahtaa intohimoisesti. Vaikkei se muuten liikoja hauku, oravahavainnosta seuraa kimeä räksytys - oltiinpa maalla tai kaupungissa. Tosin fiksuna koirana se on lopettanut rivitalon pihaoravien vuoksi kiihtymisen. (Meillä on rivitalon takapihalla tammi ja tikut ja takut  kiipeilevät hakemassa tammenterhoja. Nytkin on kova trafiikki, kun täytyy täyttää talvivarastoja.)

DSC_0352.jpg

Valpas Tuikku on aina, tarkkailee ympäristöä.  Pihapiirissä se pysyy melkein aina. (Muutama katoamistemppu kuuluu mökkivuoteen. Se kotiutuu kuitenkin nopeasti - eikä palaa kieli vyön alla kuten Sannilla on tapana.)

DSC_0045.jpg

Turkki tuppaa vähän kihartumaan - etenkin kastuessaan. (Nämä kuvat on otettu aitan ympärillä. Aitan ylisillä oli oravan pesä...)

DSC_0056.jpg

DSC_0014.jpg

Uimista tämä koira karttaa. Etutassunsa sentään voi kastella.

P1000379.jpg

Meillä ei ole virallista koenäyttöä mistään harrastuslajista - koska ei ole missään lajissa kilpailtu. Harrastusmielessä on kokeillut agilityä ja rallytokoa. "Lapinkoiraksi" Tuikku oli vikkelä agilityssä. (Vanhenevaksi naiseksikin minä olin hidas enkä erottanut vasenta oikeasta - blondi en ole, mutta kohta harmaan vaalea.)  Toistoja Tuikku ei pitkään viitsi tehdä, mutta vaihtelevilla harjoituksilla sen motivaation saa (yleensä) pidettyä hyvin yllä. Tuikku palkkautuu leikillä - samoin riittävän herkullisilla nameilla. Leikki on se mieluisin palkka. Jäljestettykin on (verijälkeä), mutta se ei minusta ole erityisesti Tuikun laji (kun taas Sanni on siinä ihan haka.) Sen sijaan paimennuksen idean Tuikku oivalsi heti.

P1010773.jpg

Toivottavasti ensi keväänä pääsemme kokeilemaan poropaimennusta. (Viime kevät meni myttyyn Tuikun juoksujen ja astutusyrityksen vuoksi.)

 

P1000270.jpg

Lyhyesti sanoen: Tuikku on (minun mielestäni) upea koira. Nyt peukut pystyyn, että tiineys ja synnytys sujuvat hyvin.

Pentuja odotetaan marraskuun lopulla.

 

P.s. Pentu-uutisia on nyt enemmänkin, sillä minulle on luvassa pentu Reppulin kennelistä. Pennun isä on Tuikun isän veli, Taikahallan Hankien Hurma (Nuka) ja emä Reppulin Ron-Eithel (Elsa). Pennulle on jo sijoituskotikin valmiina, Se muuttaa emänsä Elsan perheeseen Lahteen. Perinteikkään Reppulin kennelin Mirja Siljanderista on tullut Soutajan kennelin Hyvä Haltijatar ja menttori.  Kiitos, Mirja. (Meitä Mirjan kiittelijöitä on aika liuta.)