Tähän on jo tultu. Emon karvoihin kaivautuminen ja nisän lutkuttaminen tai sisarusten kasaan päällimmäiseksi mönkiminen ei ole enää koko maailma. Nyt aletaan jo tiirailemaan ympäristöä. Viirumaha raotti silmäänsä eilen, kun plakkarissa oli kahdeksan vuorokautta elettyä elämää.

Pentueen hovikuvaaja Tuija otti potretit jokaisesta kahdeksan vuorokauden ikäisestä.

Pieni Ruskeatukkainen tyttö (, joka ei ole mitenkään hirmuisen pieni vaan miltei samanpainoinen "ison" tytön kanssa.)

Viirupääpoika

Pieni Ruskea poika (joka ei myöskään ole erottuvan pieni enää)

Kannusjalkapoika

"Iso" tyttö

Iso poika 

KUVAT Tuija Lauronen

Pennuista useammallakin on kannus tai kaksi, Kannuspojala molemmissa jaloissa ihan tuplana. 

Pistänpä tähän muistiin myös pentujen painot, ensin syntymäpaino ja sitten tämänaamuinen (9vrk)

Iso poika             402 - 698

Pieni poika           314 - 625

Peni tyttö             322 -  607

Iso tyttö                328 - 608

Kannusjalka         355 - 638

Viirupää                341 - 664

Pienimmät ovat selvästi ottaneet kiinni "isompia". Pentujen painonhan tulisi tuplaantua 7-10 vuorokauden aikana. Ehkä kaikki eivät huomenna ihan tavoitteeseen pääse, mutta pentulaatikossa pötköttelee tyytyväisiä, pulleita lapinkoiranpoikasia. Emo viihtyy samassa huoneessa ja pitää hoivan tuntosarvet pystyssä. Laatikossa vallitsee seesteinen tunnelma.