Olimme Tuikun kanssa Uilon metsämaisemissa hakuharjoituksissa. 15 x 15 metrin metsään poljetusta hakuruudusta piti koiran etsiä sinne pudotettuja esineitä. Tuikku on vallan malttamaton näissä tilanteissa, haukkuu käskevästi kimakalla äänellä, kun joutuu odottamaan ja katsomaan vierestä toisten suoritusta.

Vuorollaan sai hakea oman lelun, jonka avustaja vei sinne koiran nähden. Kävikin innolla hakemassa. Tosin ei sitten tuonut sitä suoraan minulle, päinvastoin ryhtyi juoksentelemaan pallosukka suussa sinne tänne viskoen lelua sinne tänne. Iloinen yllätys oli kuitenkin se, että otti lelun ja 'melkein meinasi' tuoda, lopulta pudotti muutaman metrin päähän minusta. Kovasti kehuin ja palkkasin.

Poislähtiessä seitsemän maissa alkoi melkoisen nopeasti hämärtää. Pimeä etenee päivä päivältä. Lämmin, upea syysilta.

Eilen aamulla teimme Sannin kanssa pienen pyörälenkin. Täytyy sanoa, ettei Sanni mitenkään innosta puhkuen pyörän vieressä ravaa, pikemminkin jättäytyy mielellään vähän jälkeen. Palkitsin kuitenkin pienellä tottisharjoituksella (tai siis nakinpaloilla) lenkin puolessa välissä ja kyllähän tuo vierellä juosta lönkytteli. Vaikkei laji mielytä, tykkää kuitenkin kovasti siitä, että lähdemme kahdestaan jonnekin, eikä aina raahata Tuikkua mukana. Nyt kun juoksu alkaa olla ohi, olen ilmoittautunut Santun kanssa Napakan tottikseen ja jälkiharkkoihin. Muutamat jäljet ehditään katsoa ennen kuin vallan syksy pimenee.