kuva.JPG

Linssilude Sanni poseeraa halkokasan edessä, joka on auton edessä, joka on maatilamme päärakennuksen edessä, jonka rakensi kylän suutari 1920-luvulla. Talon vieressä koivu on riisunut lehtensä kuten kaikki muutkin harvat puut maatilallamme. Tähän kuvaan tiivistyköön tämä lauantai: Lähdimme päiväseltään käymään maatilalla tavoitteena saada halkokasa pihasta navetan päätyliiteriin. Kaksi kolmannesta kasasta jaksoin sinne viskoa sillä aikaa kun Sanni ja Tuikku pyörivät pihassa ja tuijottelivat kuonot väristen navetan taakse, muutaman kerran sinne kokeilivat hipsiäkin. Siellä olivat nimittäin lähimmät naapurimme aivan tontin rajalla laitumella märehtimässä ruohoa.

Kuvassa olevan verran halkoja jäi vielä taivasalle. Nyt on joka tapauksessa puutilanne turvattu kenties vuodeksi eteenpäin. Puuttuu enää se fiilis, jolla olen valmis savusukellukseen. Uuni on nimittäin kylmiltään sytytettäessä aika tempukas. Tuikku -  nähdessään minut kontallaan uunin edessä aukomassa alaluukkuja - häviää heti ovesta ulos (Tuikku osaa avata oven ja Sanni puolestaan viihtyy muutenkin porstuassa viileässä). Minä savusukellan sitten pian perässä.

Aika hyvin olen kyllä oppinut uunin oikkuja jo tuntemaan, joten voimme yleensä palata lämpiävään tupaan. Tänään palasimme tosin takaisin kaupunkiin.