Piipahdin ohiajellessani moikkaamassa Ronia, aka Tornion Tuiverrusta.
Ensimmäinen huomio ovikelloa soitettuani: sisältä ei kuulu mitään. Onkohan koira kotona?
Oli se, ihan hiljainen koira ilmestyi ovelle, avoimena ja innokkaana tutustumaan. Seuraava huomio: onpas sillä paksu karva (ajattelin, että varmaankin isältään perinyt.)
Valtavan kiltti, nuori uros tämä Tuiverrus on, Ihan sydämestä riepoi, kun Tuikku-emä suhtautui nuivasti jälkikasvuunsa:
Toinen yritti vaikka millä tavalla kutsua leikkiin, mutta Tuikku oli töykeä. Olisipa mukavaa, jos Roni löytäisi kotikonnuilta koiraleikkikaverin.
Matka jatkui sitten Pikoa tapaamaan. Siitä lisää tuonnempana.
Kommentit