Sanni on vahvarakenteinen lapinkoira, joka tarvitsisi lihaksiston kunnossapitämiseksi paljon liikuntaa. Maalla se innostuu aika-ajoin telmimään Tuikun kanssa hehtaarin tontilla, metsälenkilläkin liikuntaa tulee, välillä liikaakin. Sanni on nimittäin riistaviettinen "paimenkoira", joka unohtaa tyystin laumansa sännätessään jäniksen perään. Jos on tarpeeksi etäällä minusta, katsahtaa jänistä, sitten minua, uudelleen jänistä - ja ei kun menoksi, sanoinpahan minä mitä tahansa. Huonosti koulutettu siis. Kieli metrin verran suusta roikkuen palaa sitten jahdista aikanaan kotiin. Kieltämättä tehokasta liikuntaa, mutta riskikitkin moisessa sporttailussa ovat aika suuret.

Kaupungissa on hakalaa keksiä sopivaa liikuttelua hihnakävelylenkkien lisäksi (minä en jaksa juosta). Koirapuistoon Sanni pääsee Tuikun kaverina nykyisin harvakseltaan. Saa vanhemmiten helposti rähinän siellä aikaan, tämä muuten niin säyseä koira. Luulen, että rähinä alkoi silloin, kun Tuikku liittyi koirapuistoseuraamme pentuna. Kenties jotenkin kokee itsensä laumanjohtajaksi siellä.

Tänä aamuna aloitettiin pyörän vierellä juokseminen. Sen verran kunnossa perustottelevaisuus on, että juoksi nätisti "vierellä" komennolla, pysähtyessä palkkasin. Löydettiin aivan kotinurkilta hiekkapohjaisia kävelyteitä, asfaltilla juoksuttamista en aio harrastaa. Se on rääkkiä anturoille eikä kovalla alustalla juokseminen ilman juoksukenkiä varmaan koirankaan nivelille hyvää tee. 

Koiria kun tuli vastaan niin varmuuden vuoksi nyt ensimmäisellä kerralla pysäytin pyörän hyvissä ajoin, ja otimme pienet tottistreenti kera makupalojen.  Runsas pari kilometriä taisi tämä ensimmäinen lenkki olla, mutta hyvältä tuntuu. Tätä aiotaan jatkaa ja lenkkiä pidentää. Pari kertaa viikossa on varmaankin sopiva määrä. Kevyttä ravia ja muutama spurtti välillä - näin minua ovat kokeneemmat neuvoneet.