Lähdin aamulla koirineni mittailemaan tuulen voimakkuutta Pyhäselän rannoille. Hyvä, että pipo päässä pysyi, reippaasti puhalteli. Tykkään!
Aallonmurtajilla ei ollut tungosta, joten Tuikku sai juosta sydämensä kyllyydestä.
Etsi yläkuvasta koira.
Töppönen tulee.
Sitten Jokiasemalle aamupuurolle ja varpusia leivän muruilla syöttämään:
Koko aamupäivä siinä hurahti, joten kotona otimme kunnon päikkärit. Minä myös.
Huomenna sama uusiksi. Kyllä syksy on hienoa aikaa. (Marraskuu on sitten oma lukunsa.)
Kommentit