Päivällä ajelin lokakuun auringon alla  koirien kanssa Maatilalle. Kylätiellä silmänurkkaan sattui ruskapellolla liikettä. Eläimet tunnistin vähitellen hirvilehmäksi ja kahdeksi vasaksi, niitä ajoi koira. Aivan kohdallamme emä hyppäsi jokeen ja nousi tien puoleiselle rantapellolle, vasikat perässä. Koira kääntyi pois. Hetken kun odottelimme, hirvet säntäsivät pakovauhdilla auton eteen tielle, märät turkit kiilsivät auringossa. Painelivat tien toiselle puolelle metsään.

Sanni haukkui kumeaa paimennushaukkua samalla tavoin kuin silloin, kun ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten pohjoisessa haistoi autosta poron (jo ennen kuin me ihmiset porolauman huomasimme.) Sanni, joka ei koskaan muulloin hauku.

Taisi se Tuikkukin vähän louskuttaa. Pihassa sitten haukkuivat molemmat vartiohaukkua, kun joku IHMINEN oli sauvakävelyllä tiellä. Kaupungissa rivitalon takapihan ohi kävelee kymmeniä sauvakävelijöitä päivittäin, mutta niitä ei haukuta.

Kokeilimme myös hihnalenkkiä, mutta taas oli pari vassua irrallaan tiellä laitumen vieressä. Koirat kun niitä haukkuivat, näyttivät reagoivan juoksemalla kauemmas. Arvelin viisaammaksi kääntyä haukkujen kanssa takaisin etteivät vasikat karkaa kauemmaksi. Kun en tunne tätä lehmäeläimen käyttäytymistä - vielä.

Auringon paistaessa kokeilimme läksynä olevia tottisliikkeitä ja yksi lyhyt jälkikin tehtiin pellolle. Sanni kyllä löysi nakit jäljen päässä, mutta mielestäni välillä vähän harhautui jäljeltä. Aurinko paistaa vieläkin, joskin jo viilenee. Taidan lähteä saunan lämmitykseen ennen pimeää ja samalla kokeilla vielä pari kertaa tottista Santun kanssa.

Meillä on hieno uusi Kaivo! Ei muuta kun vinssaamaan vettä.