Tämän aamun remmilenkillä kotilähiössä kävimme koirien kanssa joen rannassa ihmettelemässä, miten nopeasti Pielisjoki on jäätynyt ja miten tuulet pieksivät jäänpinnan pystyyn nouseviksi levyiksi. Myös rantaan oli paiskautunut jäälauttoja hienoiksi veistoksiksi. Tuikku niitä erityisesti ihmetteli ja ihasteli (ja kauempaa luuli möröiksi).

Lenkit ovat jääneet lyhyiksi. Iltalenkit ennen lumentuloa on tehty katuvalaistuilla alueilla. Onneksi koiranulkoiluttajat ovat tehneet omia "metsäpolkuja" muutaman metrin päähän kadunvarsista. Ei tarvitse huolehtia pyöräilijöistä eikä juoksijoista. Minä voin haahuilla rauhassa ja koirat haistella vapaammin polunreunoja. Nyt, kun lumi tuli ja joki alkaa jäätyä, meillä on tiedossa omat rantalenkkimme - jäällä aivan rannan tuntumassa.

Tuikun kanssa olimme alkuviikosta Kuopiossa. Tuikku oli lähinnä matkaseurana. Siitä onkin tullut oivallinen matkakaveri. Olen kulkenut sen kanssa busseissa, junissa ja omalla autolla. Pisimmän matkan teimme viime joulun alla mutkan kautta ylläkselle: ensin taksilla Joensuun asemalle, sitten junalla Pieksämäelle, toisella Tampereelle ja sieltä makuuvaunussa yöjunassa Kolariin.  Kunnollinen kakkalenkki ehdittiin tehdä ennen puolta yötä Tampereella, minulla sitten kännykkä hälyytti Kemin kohdalla, jossa käytiin lyhyellä pissareissulla junan pysähtymisen aikaan. Aamupalalla kun ennen Kolaria kävin ravintolavaunussa, odotti Tuikero Töppönen rauhassa vaunussa. Hotelleissa olemme yöpyneet jo usein. Yllättävän paljo Suomessa on hotelleja, joissa pienestä (usein kymmenen euroa per yö) lisämaksusta ovat lemmikkieläimet sallittuja.

Sen aikaan kun olen poissa hotellihuoneesta, odottaa Tuikku kaikessa rauhassa. Oletan että hiljaa, sillä joka kerta kun palaan, se nousee selvästi nukkumasta. Enkä lähtiessäni kuule sen ääntelevän. Sanninkin kanssa matkustaminen sujuu. Ainoa hankala kohta ovat vanhanaikaiset junat, joiden portaita se pelkää ja siksi se täytyy nostaa junaan ja junasta ulos. Sanni kävelee muutenkin portaissa varsin varovasti, sitä pitää aina miltei rohkaista alastuloon. Varsinainen ongelma tämä ei kuitenkaan ole. Riittää kun itse käyttäytyy rauhallisesti ja odottaa, että se päättää, milloin lähtee. Se on asunut kerrostalossa pari vuotta ja vieläkin silloin tällöin eikä arkuus asumista estä.