DSC_0137.JPG

"6-vuotias, kookas, mittasuhteiltaan ja tyypiltään hyvä. Kaunisilmeinen nartun pää. Oikea purenta. Hyvä raajaluusto. Riittävät kulmaukset. Hyvä turkki. Hieno häntä. Ystävällinen ja avoin luonne. Huomattavan ylipainoinen, mikä valitettavasti näkyy liikkeissä."

Kenestäköhän tässä puhuttiin? No siitä kauniista ja rakkaasta suomenlapinkoirasta, jolla parhaimmillaan on todella kevyet liikkeet - ja jonka annoin seistä koko kevään lintulautojen alla syömässä auringonkukansiemeniä. Eräs ystävä totesikin kuultuaan arvostelun: Silva syötti lintuja koko talven ja Sanni lihoi. Nyt olen sitten viikon verran suorittanut katumusharjoituksia: lenkittänyt molemmat koirani kunnolla. Joka ikinen aamu on lähdetty autolla johonkin suuntaan metsäpoluille. On pidetty vähän vauhtiakin yllä puolisentoista tuntia. Hienoja aamuja on ollut ja säitä on piisannut. Uusia ulkoilualueita olen samalla Joensuusta löytänyt (erityisesti Lykynlammesta tulee varmaan jatkossa pysyvä käyntikohde)! Jatkan samaan malliin.

Tuikun arvostelu oli tällainen: "Ystävällinen luonne. Antaa hyvin käsitellä. Hieman suora takaosa, riittävä edestä. Hyvät etu- ja takaliikkeet, sivuliikkeissä saisi käyttää polvia enemmän. Hieman takakorkea selkälinja. Kiltti, rauhallinen, valpas ilme. Hyvä rintakehä." Kuulosti kyllä ihan Tuikulta. Ja hitaassa liikkeessä tuikku tosiaan vähän "töpöttelee". Sen yksi lempinimi onkin "Töpsykkä Töppänä".

Sannin pennuista Nooa oli paikalla ja sai ihan mukavat arvostelut, muun muassa iloisuutta kiiteltiin. Juuri iloisuudesta Sannikin on yleensä saanut erityismaininnan. Sannalle suuri kiitos Nooan tuomisesta Katselmukseen ja hienosta esittämisestä. Tässä muutama räpsy Sannasta ja Nooasta kehässä:

DSC_0006.JPG

DSC_0009.JPG

DSC_0026.JPG

Ja tässä koirakko kehän jälkeen:

DSC_0030.JPG

Tulihan paikalle myös Nalle - Tuikun sulhaskandidaatti.

DSC_0095.JPG

(Mutta kandidaatiksi tälläkin kertaa jäi. Hieno hauveli.)

Katselmus tapahtui upeissa puitteissa Muuramen Riihivuoressa. Oli todellista luksusta, kun kaikki asiat (kehät, ruokailu, asuminen) olivat kävelyetäisyydellä varsinaisessa Maisemassa. Aurinko paistoi ja naama paloi molempina päivinä niin että nenäni on vieläkin punainen. Hienoa siis oli ja tunnelma ihan mahottoman mukava. Paljon oli vapaaehtoistyötä virrannut tälläkin kertaa, jotta lähes täydellinen Katselmus toteutui. Keski-Suomen aluekerhoa, seuran hallitusta, tuomareita ja muuta talkooväkeä täytyy niiaten kiittää.

Poislähtiessä olin huolimaton: ajoin huomaamattani huomattavaa ylinopeutta ja sain minäkin itseni kuvattua. Nyt täytyy elellä säästeliäästi, jotta saan odotettavissa olevat sakot maksettua.

Mutta juuri nyt meillä on tuttu vieras, melkein sukulainen, yökylässä. Nimittäin Sannin Lyyti-tyttö, rauhallinen, ystävällinen ja ihana otus.