Kävimme Sannin kanssa Lyytiä moikkaamassa. Lyyti asuu metsän reunassa puolen peninkulman päässä meiltä. Tuikku joutui jäämään kotinaiseksi tällä kertaa.

Heti tietysti pihassa alkoi hulabaloo:

Sama meno jatkui sisällä puolitoista tuntia. Lyyti on kerrassaan hieno lappalaiskoiratyttö. Iloinen ja rauhallinen (mitä nyt kuulemma myöhään illalla riehaantuu niin kuin lapsilla on tapana).

Lähdimme kotiin siinä vaiheessa, kun Sanni alkoi kyllästyä häntäkärpäseensä.