Sunnuntaina saatiin Jorman ja Tuijan mukana pikkunappuloita leikittämään pikkunappuloita.

Samalla reissulla Tuija otti myös potretit, kolme viikkoa ja vuorokausi on taivalta takana.

Isopoika, pieni Möhköfantti on kaikesta kiinnostunut, oman tiensä kulkija, rohkea, nurkassa nukkuja. (Solmin hälle tänään kaulaan violetin pentupannan.)

Isotyttö, Nuppunen on rauhallinen tyyppi. Isotyttö sai kaulaansa keltaisen pannan.

Kannusjalkapoika, Kostja. Kostja jäi pannatta koska on muutenkin tunnistettavissa etenkin, kun on ainoa pannaton. Rauhallinen, välillä hyvinkin äänekäs tyyppi.

Pieni ruskea poika on semmoinen murina Murre, reipas ja utelias. Murre sai punaisen pannan.

 

Pikkutypy, Typy valjastettiin vihreällä pannalla: Typy on vilkas tyllerö.

Viirupääpoika Viiru Vili Vilpertti on touhukas, kaikesta kiinnostunut kurottelija. Ensimmäisten joukossa työntämässä nenänsä joka paikkaan. Viirupäällä on sininen panta.

KUVAT: Tuija Lauronen

Pannat pyöräytin tänä aamuna kaulaan siksi, että pystyisin vähän varmemmin tunnistamaan tyypit seuratessa niiden käyttäytymistä, tarjotessa pientä purtavaa ja käsittelyssäkin. Myönnän, että tarkoitus oli kietoa tyttöjen kaulaan "tyttöjen värit" ja pojille sitten mitä jää. Mutta ihan jo alkumetreillä tuli pieni tunnistamiskömmähdys ja pikku Möhköfantti sai violetin pannan joten aattelin, että nyt on hyvä ottaa tämmöinen sukupuolineutraali asenne värien suhteen.

Lempinimiähän nämä nimet toistaiseksi ovat, pikkupentuajan kutsumanimiä. Kostja on toista maata. Se on Tuijan ja Jorman oman pennun  nimi. Tuijalla oli tämmöinen "etuotto-oikeus" Uljaksen emäntänä ja synnytyksen vertaistukena. Valinta oli ripeä: Kun Kostja putkahti pussista ja Luumu oli sen mielestään riittävän puhtaaksi nuollut, Tuija huomasi, että sillä on kaksoiskannukset. Heidän perheessä tämä on omia lappalaiskoiria yhdistävä piirre ja valinnan kriteeri (tai niin Tuija ainakin väittää, ehkäpä totta toinen puoli). Osalla muistakin pennuista on kannuksia, muttei kellään tuplia ja molemmissa jaloissa.

Arvaan, että kaikkien muidenkin pentujen tuleva kotiväki jo kovasti haluaisi tietää, kuka on juuri heidän omansa. Nyt tarvitaan vielä malttia. Yritän ainakin (!) pari viikkoa vielä pähkäillä, saisiko luonteista jo jotain selkoa ja sitten pohtia tulevia koteja (esimerkiksi koirakokemuksella on merkitystä.)  

Kaikki luonteiden kuvailu on toistaiseksi kovin hapuilevaa. Käyttäytyminen on hyvin tilannesidonnaista. Joskus väsyttää, joskus on nälkä, joskus mahanpuruja,  joskus on virtaa vaikka muille jakaa. Yhdellä hetkellä rauhallinen voikin yllättäen villiintyä ja villikko seurailla muiden menoa lunkina sivusta.

Tänä aamuna porukka pisteli vuorotellen kourastani  hyvin pienen jauhelihakermaviiliannoksen. Kaikki tänään hiffasivat, miten kiinteää ruokaa syödään - ja siltä näytti, että "tätä täytyy saada lisää."  Luumu näyttää jo kaikkensa antaneelta laiheliinilta, mutta sitkeästi syöttää edelleen.  On jo alkanut pentujen kanssa vähän leikkimäänkin. Luumulla on sisäinen tieto siitä, onko melko kovanakin välillä käyvä ääntely nälkää vai pikemin oman äänen kokeilua, kaverilla murinaa ja haukahtelua. Isä- Uljaskin näyttää kotipihassa leikkiin valmiilta: 

Meillä on nyt sitten talossa  iso Möhköfantti ja pieni Möhköfantti (Iso poika). Kuvassa taitaa kuitenkin olla Murre.

KUVAT Tuija Lauronen

Ja Möhköfanttihan pitää olla, koska Uljaksein työpaikka on Ilomantsin Möhkössä Savottakahvila Mantassa ja Mantan Majatalossa asiakastyössä.