Kesä jatkuu, kesä - mutta muistelenpa tähänastista lyhyesti. Aloitin koirien kanssa kesäloman heti juhannuksen jälkeen tosi toimin. Menimme paimennusleirille Kuttukuuhun. Tuikulle homma oli tuttua jo viime kesältä, mutta Sanni oli ensikertalainen. Sannillahan on arkielämässä taipumusta haukkua lehmät ja hevoset ja yrittää kiskaista taluttaja katuun rusakon tai variksen vuoksi. Joten virikkeistä ei Kuttukuussa ollut pulaa:

DSC_0061.JPG

DSC_0047.JPG

DSC_0045.JPG

DSC_0001.JPG

Talon omat työkoirat tarkkana.

Aika lyhyellä siedätyksellä Sanni oppi liikuskelemaan pihapiirissä miltei niin kuin ei näitä kaikenkarvaisia ja -sulkaisia kotieläimiä olisi ollutkaan. (Siis oppi näyttelemään minulle, ettei välitä. Epäilen, että ilman valvovaa silmää tilanne olisi ollut toinen.)

Olin ajatellut, että Sanni on mukana vain piällysnaisena, mutta Kuttukuun Sinikka sanoi, että mukaan vaan metsään Sannikin. Sanni sai aika nopeasti juonesta kiinni. (Uskon Sinikan teoriaan mallioppimisesta: kun koira seuraa oikeiden työkoirien työtä, se oivaltaa pikkuhiljaa toimintatavat. Minusta näytti, että Sanni-muori otti mallia lähinnä Tuikusta ja Tuikku taas työkoirista. Tietysti geenitkin ajavat tikanpoikia puuhun.)

Tämä on varmaan Sanni, kun häntä on tuolla tavoin purjeena pystyssä:

P1010757.JPG

Tuikku paimentaa komealla haukulla (muttei räksyttämällä). Sanni katseli Tuikun menoa vähän aikaa mykkänä, mutta älysi sitten sekin kajauttaa. Tällä reissulla Tuikku oppi myös paimentamaan kiertämällä laumaa.

P1010773.JPG

P1010769.JPG

Sinikan mielestä Tuikku on rohkea (muttei uhkarohkea) ja kohtelee lampaita kunnioittavasti. Hienosti Tuikku taas otti mittaa pässistä - tuijotti takaisin eikä väistänyt tuumaakaan. Karitsoja se taas pökkii pehmeästi muistuttaakseen, että lauma meni jo.

Heinäkuussa sitten kaverusten - Tuikun ja Sannin - tiet erosivat muutamaksi viikoksi. Sanni pääsi silmäteräksi ja lellinalleksi mökille Sieppoon. - Ja Tuikku jäi Vilman komennettavaksi kotiin. Sannilta lähti loman aikana karvat ja kilot, kovin on sutjakka tyttö. Shampoopesukin sille oli tarjoiltu mädäntyneessä kalassa kieriskelyn jälkeen. Muuten sen loma oli mennyt melko tarkkaan sängyn alla hellettä paossa.

Pihapiirissä se oli kuulemma irrallaan, muttei ollut kertaakaan edes yrittänyt poistua tontilta!

Jälleennäkemisen riemua:

 

DSC_0067.JPG

Kyllä yhden koiran kanssa minun ihmisen elämäni sujuu hitusen helpommin, mutta näitä kaveruksia on kyllä vaikea erottaa kokonaan, vaikka mielessä aina välillä pyöriikin Sannista luopuminen, jos kelpo koti löytyisi.

Elokuussa saimme maatilalle vieraita:

DSC_0186.JPG

Tämä blondi on Hilla, Nennikka Hilla Ruovssut, joka kävi yökylässä emäntänsä Paulan kanssa. Hilla piti Tuikulle jöötä ihan Vilma-kissan pontevuudella. (Sanni säilytti asemansa lauman johtajana ilman, että sen tarvitsi ääntänsä korottaa.)

Paula ja Hilla Höytiäisessä:

DSC_0214.JPG

Tuikku ei järveen erehdy:

DSC_0248.JPG

Auttaisikohan asiaa, jos olisi yhtä hienot liivit kuin Hillalla?

DSC_0229.JPG

Hillahan on sijoituskoirani, jonka haltija ja emäntä Paula on. Paulan kanssa suunnittelimme Hillan varalle yhtä ja toista...Joten perästä kuuluu. Postaan hieman tuonnempana Hillasta lisää kuvia.

Lopuksi sitten vaikein asia. Vilma-kissa pääsi maalle ja vapauteen. (Tosin pitkällinen tahtojen taistelu meillä oli koriin menemisestä, lopulta nippusiteillä niitatssa pyykkikorissa matkusti.)

Aluksi Vilma istui hievahtamatta pihakuusen katveessa:

P1010712.JPG

Kesän edetessä reviiri laajeni ja oven edestä löytyi milloin mimmoinenkin lahja - myyrä, päästäinen ja kerran oravakin.

DSC_0066.JPG

Mutta nyt Vilma on kateissa.