Sanni tuli rokkaamaan. Järjestin kaveruksille paremman puutteessa vähän nenänkäyttövirikkeitä - eli viskasin vanhaan malliin muroja takapihalle.
Tarkasti sieltä kaikki murut noukittiin. Tuikulla oli oikein jälkikoiran elkeet - teki pientä siksakkia etsiessään. Täytyykin kokeilla pitkästä aikaa jäljestämistä Tuikun kanssa. Sannihan siitä hommasta tykkää kuin hullu puurosta. Koirilla kävi mäihä sillä niiden vanha kaveri Mirakin tuli moikkaamaan ja lenkittämään:
Oikeastaan Tuikun pitäisi nyt olla minun kanssani Tartossa. Olin jo laivaliputkin tilannut meille molemmille. Ihan viime metreillä kysäisin, jäisikö se sittenkin mielummin kotiin Matin ja Sannin seuraan. Ei se vastannut, joten päätin puolesta - ja peruin Tuikun lipun.
Tarkkailin sitten herkeämättä virolaiskoirien käyttäytymistä kaupungin kaduilla ja julkisissa liikennevälineissä. Urbaanit koirat vaikuttavat melko pienikokoisilta. Kääpiösnautsereita ja mäyräkoiria olen tavannut monta. Tämä "tanskalaisruotsalainen pihakoira" matkusti samassa bussissa Tallinnasta Tarttoon.
Olin lukenut jostakin, että Virossa koirat saavat kyllä kulkea bussilla, mutta tarvitsevat silloin kuonokopan. Yhtään kuonokoppaa en nähnyt. Yläkuvan koira kulki sen sijaan kovasti rennon vapaasti edestakaisin bussin käytävää, haisteli ihmisiä ja kävi rapsuteltavana. Siis aivan kuritonta meininkiä.
Lopuksi sitten pieni vironkielen kurssi:
Ei haukkuva koira pure. (Kirjaimellisesti: koira haukkuu ennen kuin puree.) Uskokoon ken tahtoo.
Vahtikoira. (Tämän talon pieni pullea vahtikoira räyskytti sisällä ikkunalaudalla.)
Kirjava koira. (Ei siis kirjakoira, joka olisi viroksi "raamatu koer"). Olikin hulvattoman hyvää suklaata. Kalev on Viron "Fazer" - vanha, arvostettu suklaatehdas.
Kommentit