Hellettä, hyttysiä, paarmoja. Järvi, vene ja mökki. Uimista, saunomista ja soutelua. Siis ihan parasta kesää - ihmiselle. Vanheneva, paksuturkkinen paimenkoira ei taida juurikaan nauttia noista mainituista asioista, mutta kovasti se yrittää pysyä mukana vaikka kaikkein paras paikka juuri nyt on viileänä pysynyt mökki. 

Souteleminen sujuu.

Tuikulla on malttia odottaa veneessä rauhallisesti rantautumista ja hypätä  maihin levollisesti. 

Pihassa pitää kuuamlla pysyä paikallaan ja maastoutua. 

Tuikun on ihan pakko minun uidessani istua hievahtamatta kuumalla kalliolla, joka melkein polttaa tassuja asfaltin tavoin. Välillä jätän Tuikun sisälle mökkiin, ettei sen tarvitse velvollisuudentuntoisena kärvistellä kuumassa. 

Ihanaa kesän jatkoa kaikille!

p.s. Tämmöisen ihmeen kasvun alkua parhaillaan matkan päästä seurailen. Tarkoitus on, että Tuilësta tulee ystäväni Pirkon koira - ja minun sijoituskoirani. Sanotaan vaikka, että meidän molempien iltatähti.